Eräs suomalaiselle (ja miksei laajemminkin länsimaiselle) kristillisyydelle ja erityisesti sen seurakuntaelämälle ominainen piirre on pappiskeskeisyys. Nykypäivänä on parempi puhua seurakuntien työntekijäkeskeisyydestä, mikä on luonnollisesti historiallisista syistä seurausta tuhatvuotisesta valtiokirkkojärjestelmästä. Ollaan totuttu siihen, että papit tekevät messussa kaiken seurakuntalaisten puolesta, joiden rooli rajoittuu lähinnä kirkonpenkin kuluttamiseen ja sen tietämiseen, milloin pitää nousta ylös ja istua alas. […]

  Nykyään usein puhuttavan ”radikaalista kristinuskosta”. Valitettavan usein tämä liitetään myös johonkin ulkonaiseen tyyliin (esim. julistuksessa, tavassa rukoilla tai ylistää Jumalaa, pukeutumisessa tms.), jonka mukaisesti käyttäytyvä tunnistetaan sitten ”radikaaliksi” kristityksi. On kuitenkin selvää, että kyseessä on merkitykseltään paljon syvempi asia, kuin vain jonkin ulkonaisen tavan tai tyylin omaksuminen. Mutta miten me sitten määrittelisimme ”radikaalin” kristillisyyden? […]

Aluksi… Seuraavassa esittelen amerikkalaisen seurakunnanistuttaja Neil Colen ajatuksia seurakunnasta, sen olemuksesta ja toimivuudesta kirjassa Orgaaninen seurakunta (Itätuuli-Kustannus 2007). Cole kyseenalaistaa mielenkiintoisella tavalla monia itsestäänselvyyksinä pitämiämme käytäntöjä ja tapoja. Monet hänen esittämistään näkemyksistä saattavat tuntua aluksi hyvinkin radikaaleilta, jotkut jopa toteuttamiskelvottomilta, mutta niitä kannattaa tutkia ja miettiä rauhassa. Tarkoitus ei tietenkään ole kopioida mitään mallia yhtenä […]