Kun ajatellaan seurakunnan dna:ta voidaan ottaa lähtökohdaksi Jeesuksen vertaus sinapinsiemenestä. (Ks. Mark. 4:30-32.) Jumalan valtakunnan kasvun on alettava kaikkein pienimmästä yksiköstä ja kasvettava moninkertaistumalla, jotta sillä olisi suuri ja laajeneva vaikutus. Ihmisen dna:ssa on sisällytettynä kaikki se informaatio, mitä tarvitaan aikuiseksi kasvamiseen. Hedelmöityksen hetkellä dna on koskematon, eikä se koskaan muutu. Se johtaa moninkertaistumisprosessia jokaisen solun sisällä, niin että soluista muodostuu kokonainen keho.
Tätä vertauskuvaa voidaan soveltaa seurakuntaan. Seurakunnan perusyksikkö on kristitty, joka on yhteydessä toiseen. Seurakuntaelämän perusmuoto on kahden tai kolmen toisiinsa yhteydessä olevan kristityn yksikkö. Meidän on aloitettava tästä, jos haluamme nähdä moninkertaistumista. Uusi testamentti sisältää lukuisia esimerkkejä siitä, miten Raamattu korostaa kahden tai kolmen hengen ryhmän merkitystä. Jos tällä perusyksiköllä on terveen seurakuntaelämän dna, sen vaikutus leviää ympäristöönsä epidemian tavoin.
Terveen seurakunnan dna voidaan kiteyttää kolmeen pääkohtaan:
D = ”Divine Truth”, joka viittaa Raamatun opettamisen tärkeyteen seurakunnassa.
N = ”Nurturing relationships”, rakentavat ihmissuhteet, koska ihminen on sosiaalinen olento, jolla on luontainen ihmissuhteiden tarve.
A = ”Apostolic mission”, apostolinen tehtävä, koska kristityille on uskottu tehtävä maailmassa tehdä kaikista kansoista opetuslapsia.
Tämä seurakunnan dna ei kuitenkaan toimi täysin suoraviivaisesti, vaan jokaisen osan liittyessä toisiinsa niistä muodostuu yhdessä voimallinen yhdistelmä.
Jumalallinen totuus antaa sysäyksen apostoliseen tehtävään. Apostolisen tehtävän polttoaineena ovat rakentavat ihmissuhteet. Yhteisen tehtävän suorittaminen synnyttää yksimielisiä ja rakastavia ihmissuhteita.
Yksi asia on kuitenkin aina vakio: jumalallinen totuus sydämessä on kaiken alku. Seurakunnan aito dna ruumiillistuu Jeesuksessa. (Ks. Apt. 1:8, Joh. 13:35 ja Fil. 1:27.) Seurakunnan alku liittyy aina ensimmäiseen peruskysymykseen: ”kuka Jeesus on sinulle?” Seurakuntaa voidaankin pitää Kristuskeskeisenä: ”kuka Jeesus on sinulle?”-kysymys esitetään seurakunnan istuttamisen alussa ja siihen palataan myöhemmin uudelleen seurakunnan dna:n rakentuessa.
Tyypillisestä instituutiosta voidaan tehdä organisaatiokaavio, josta käy ilmi ylhäältä alas kulkeva komentoketju. Tällainen organisaatiomalli on rakenteeltaan jäykkä ja joustamaton ja sillä on rajalliset mahdollisuudet laajentua ja vaikuttaa. Se on täynnä johtajia ja alaisia, jotka voivat vaikuttaa vain niihin, jotka ovat sen välittömässä vaikutuspiirissä. (Ks. Mark. 10:42-44.) Vastaavasti seurakunnan orgaaninen rakenne on verkostomainen, joka näyttää sekä hallitsemattomalta että hajaantuneelta. Sillä on kuitenkin rajattomat mahdollisuudet laajentua, koska sen jokaisella jäsenellä on yhtä suuri merkitys ja yhtäläiset mahdollisuudet.
Seurakunnan edellä kuvattu dna tulee löytyä kaikissa orgaanisen yhteisön rakenteissa ja tasoissa. Ratkaisu suurten kopiomäärien laatuun on kopioida aina alkuperäisestä, ei toisista kopioista ja tämä viittaa Kristukseen kristittyjen esikuvana. Perusperiaate on se, että se, mikä toimii pienimmässä mahdollisessa yksikössä, se toimii myös laajemmalla tasolla, mutta ei koskaan päinvastoin.
Orgaanisten seurakuntien liikkeessä johtajuus ei koskaan sanele työtä, vaan kuvailee sitä, mikä antaa tilaa moninaisuudelle ja erilaisille ilmenemismuodoille, jotka kaikki sisältävät alkuperäisen dna:n. Vallitsee siis järjestys, mutta ei kontrollia. On johtajuutta, mutta ei pikkumaista työskentelytapojen seurantaa. Valtaa ei siirretä, vaan jaetaan. Litteässä eli ei-hierarkkista johtajuusmallia soveltavassa rakenteessa valtaa edelleen siirretään, mutta ei ylemmiltä tasoilta, vaan ainoastaan seurakunnan päältä, joka on Kristus. On siis selvästi tehtävä ero aidon johtajuuden ja väärän vallankäytön välillä.